Elämää Römmilässä
”Mitä ei tänään ehdi tekemään, jättää huomiseen. Aika ei koskaan lopu.”
Elämää Römmilässä on jatkoa 2014 ilmestyneelle Römmilän Hilda – muistelmateokselle.
Hilda luovuttaa tilan omistuksen tyttärelleen Liisalle ja vävylleen Untolle. Uudessa roolissaan talon vanhana emäntänä ja isoäitinä hän tarkkailee elämän kulkua, arjen tapahtumia ja lastenlasten kasvua. Yhteiskunnan nopea kehitys sotavuosien jälkeen näkyy myös Römmilässä monin tavoin. Tilalle rakennetaan tie, tulee puhelin ja vedetään sähköt. Rakennuksia kohennetaan ja uusiakin rakennetaan. Kanssakäyminen naapurien kanssa on tiivistä. Perhejuhlat katkaisevat arjen ja ensimmäisen lapsenlapsen valkolakki saa erityisen merkityksen.
Sodan varjot väistyvät pikkuhiljaa. Elämään tulee valoa, iloa ja tulevaisuus lupaa hyvää nuoremmille sukupolville. Samalla vanha saa vähitellen väistyä.
Vanha emäntä Hilda ikääntyy, ystäviä ja sukua kuolee, tulee sairauksia ja vanhuuden vaivoja. Naapuritalot tyhjenevät, kun vanha sukupolvi ikääntyy ja kuolee ja kun nuoremmat muuttavat muualle opiskelujen ja töiden perään.
Muistelmissa välittyy erittäin hyvin Suomen sodanjälkeinen ilmapiiri, jälleenrakennuksen aika, koulutuksen arvostus, maamme nopea kehitys hyvinvointivaltioiden joukkoon sekä myös maaseudun autioitumisen alkuajat.
Kirja kuvaa kauniilla ja lämpimällä tavalla ihmiselon ehtopuolta, elämän jatkumista ja arvojen toteutumista arjessa 1900-luvun jälkipuolella.