Suuret säästöt kurittavat kulttuurialaa. Menetämmekö nyt kokonaan ainutlaatuisen ja omintakeisen suomalaisen kulttuurimme? Eipä hätää. Valtiojohto laajassa mitassa pitää itse huolen siitä, että kulttuurilliset elämykset ovat kaikkien saatavilla jokaisena päivänä. On draamaa, on komediaa, on farssia, on rikossarjoja jokaiseen makuun. Yle välittää tunnelmat 24/7.

Pyydän anteeksi – sarja on jatkunut jo useamman vuoden. Viimeisin, nyt pari viikkoa ohjelmistossa pyörinyt demarien vetämä tuottari jaksaa kiinnostaa ja viihdyttää kylmässä värjöttävää veronmaksajaa. Pääosissa näyttelevät ryhmäjohtaja Tytti Tuppurainen ja puoluejohtaja Antti Lindman, jotka aikaisemmissa tuottareissa ovat vetäneet keskeisimpiä sivurooleja oppositiosta käsin. Nyt jännitämme, haastaako Tytti STT:n pahikset käräjille ja millä keinoin selvitetään petturit omista riveistä. Pyytääkö Tytti anteeksi ja jos, niin keneltä. Ei ainakaan heti näytä siltä, sillä Tytti on kaivanut sotakirveen maasta ja taistelee. Entä Antti? Vaikuttaa siltä, että saamme vielä muutamia maksuttomia tuottareita nähdäksemme, mikä ilahduttaa ankarien kulttuurisäästöjen keskellä.

Veronmaksaja-kansalainen yllättyi käsikirjoittaja Merisen ideasta järjestää Demarit pahiksen osaan. Heillä on tähän saakka koko historian pituudelta ollut ryhmäkuri, josta yhtään kukaan ei ole koskaan lipsunut, vaikka henki tai duuni menisi – ja mennytkin on. Suuri yllätys juuri on, että tässä nähdään nyt aivan uudenuutukaista ennenäkemätöntä farssia. Edustaja Merinen on ilmeisesti opiskellut sadun Keisarin uusista vaatteista ja päättänyt näyttää. Jännitystä piisaa myös siinä, miten käsikirjoittaja Meriselle itselleen käy ajan saatossa. Uskomattoman rohkea hän on ja saa kansalaiskatsojilta erityismaininnan repliikistään: – ”Kaikki paska ei ole vielä noussut pintaan.” Pyytääkö kukaan Meriseltä anteeksi? Entä katsojilta?

Elämme aikaa, jolloin mitä tahansa ikinä voidaan perustella millä tahansa ja yhteiskunnassa vallitsee johdonmukainen järjettömyyden logiikka. Pienet ja isot asiat sekoittuvat mukavasti keskenään ja kieltämättä onhan toki lillukanvarsien seassa mukava kieriskellä, kun muualla soditaan. Pidetään silmät tiukasti kiinni, päät pensaissa ja keskitytään moraaliasioihin, niin unikin maistuu mukavasti. Tosin jossain vaiheessa voi tulla hetki, että sitä päätä ei enää kannata vetääkään pensaasta ja silmiä avata.