Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, olipa kyseessä sää tai talous.

Aikojen alussa suomalaisten maatilojen oli pakko osata ennustaa paikallissää pysyäkseen itse ja koko kansakunta hengissä. Sadonkylvöt ja -korjuut merkittiin ajastaikaan, almanakkaan tahi kalenteriin, nimi vaihtui vuosisatojen saatossa, nykyään varmaan tietokoneelle. Taivaan merkkejä ja tuulensuuntia katsellen muodostui vankka kuva säistä ja tieto siirtyi seuraaville sukupolville perimätietona. Säät tulkittiin riittävällä tarkkuudella oikein.

Ihmettelen televisioittemme esittämää nykyistä säästand-upia, jossa päivystävä meteorologi hyppii studiossa, ilmavirrat ja sääpaineet kiitävät ruuduissamme etelästä itään ja kaakosta luoteeseen niin nopeaan, että meteorologilla on haaste pysyä oman performanssinsa kyydissä. Kotisohvalla kansalaisen on mahdotonta saada tolkkua, mikä on sää ja pakatako viikonloppureissulle sukset vai uimahousut. Lotossakin osuu paremmin kuin säitä povatessa, vaikka on pelit ja vehkeet apuna. Sentään aikaisemmin performanssin lopussa ollut ilmastonlämpenemisinfo-osuus on onneksi poistunut.

Olen alkanut epäillä, että talouden ennustelukuja hilataan paremmiksi. Kulississa on luultavasti järkytytty mallinnosten tuottamiin kammottaviin tuloslukuihin, ja päätetty säästää veronmaksaja-kansalaisen (vrt. asiakas-omistaja) yöunien rippeet pakon edessä. On todettu, että kansalainen tarvitsee luottamuksen fiilistä, jotta ryntää kukkaroineen ostoskeskukseen kuluttumaan hullunlailla ja rahoittaja lapioimaan miljooniaan monenlaisiin investointeihin. Mutta toteutuneet luvut jäävät silti kerta toisensa jälkeen ennusteista.

Parhaan talouden ennusteen on ilmoille kajauttanut iskelmälaulaja Tauski, jonka biisi kuvaa koruttomasti maamme tilannetta: ”Haavemaa, kaikki päättyy kyyneliin…”