Mietin, miksi ilmastonmuutosuutisointi närästää minua ja samaan aikaan tulee tunne déjà-vu -ilmiöstä – Olen kokenut tämän jo aiemmin.
Muistelin, miten 80-luvulla pelättiin happosateita. Googlaamalla löytyi helposti loputon määrä happosade-juttuja. Yksistään HS Aikakoneella löytyi loputon määrä, josta muutamia näytteeksi:
”Happosade uhkana myös rakennuksille. Hampurin 271.5 m korkeaa televisiotornia jouduttiin äskettäin korjaamaan, koska sen betonipintaa oli ilmaantunut halkeamia.”
”Happosade on todellinen vitsaus Tsekkoslovakiassa.”
”Mr. Holkori sai postia Länsi-Saksan vihreiden Petra Kellyltä. ”Mr. Holkorille” lähettämässään kirjeessä Länsi-Saksan Vihreiden johtajat kertoivat olleensa järkyttyneitä nähtyään keskellä Pohjolan metsiä teitä, jotka oli rakennettu yksinomaan massiivista metsä- ja paperiteollisuutta varten. Puut oli brutaalisti katkaistu tai poltettu, happosade oli runnellut metsän…. ” (Vihreiden johtohenkilöt olivat käyneet lomalla Suomen Lapissa.)
”Keimolassa, Korsossa ja Simonkylässä Vantaan pahin happosade…”
”Muovikuuseen ei pure pakkanen eikä happosade.”
”Ympäristönsuojelun koulutusta teollisuudelle. Happosade lisääntyy.”
”Happosade tappaa Euroopan metsiä.”
”Englanti voi vähentää hieman happosateita.”
”Ympäristönsuojelujärjestö Greenpeace vastustaa happosateita Tanskassa erikoisella tavalla. Kolme luonnonsuojelijaa kiipesi sadan metrin korkuiseen hiilivoimalan piippuun Koldingissa Etelä-Jyllannissa…”
Kun selailin näitä juttuja, alkoi hiki nousemaan otsalle. 80-luvulla opiskelin, valmistuin, aloitin työt, menin naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi. En silloin ehtinyt edes seurata aktiivisesti mediaa, mutta silti nämä tulivat suoraan iholle ja muistin sen valtavan, loputtoman, joka suunnalta pursuavan infoähkyn (tuolloin käytettiin tätä sanaa) siitä, miten happosade tappaa kaikki metsät ja luonnon sekä lopulta meidät. Varmasti sen ajan teollisuus tuotti päästöjä, joita sitten vähennettiin, mutta kyllä ylimitoitettua oli joka puolelta puskeva toitotus.
Mitenkään ei voi välttyä analogialta nykyiseen ilmastomuutoksen torjuntafarssiin, joka tunkee joka tuutista. Viime aikoina on tosin tahti hieman laantunut, kun muut akuutimmat ongelmat puskevat ohi ja sodanuhka on tosiasia.
1900-, luvun alussa Helsinki kasvoi vauhdilla ja kansalaiset olivat huolissaan, että kaupunki peittyy hevosenlantaan. – Silti yhdyn ilmaston lämpenemisestä ahdistujiin. Se on todellinen uhka
Jokaisella ajalla on omat ongelmansa.
Nyt Eu:n isot maat heränneet tosiasiaan, että päästökauppa vie loputkin Euroopan kilpailukyvystä. Iso metakka tulossa aiheen ympärillä. Saksa viehreän siirtymän veturi yskii pahasti.
Lähdetään siitä, että ilmastonmuutos on totta ja että se johtuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Kovin looginen ei ollut saksalaisten ”Energiewende”, jossa fossiilivoimaloiden sijaan suljettiin ydinvoimalat, joista päästöjä ei tule.
Sitten lisättiin kaasunkäyttöä ja vieläpä ostettiin se kaasu toveri Putinilta.
Pelko on johtamisen väline, joka
– aktivoi aivojen mantelitumakkeen
– heikentää kriittistä ajattelua
– lisää tarvetta auktoriteetille
– saa ihmiset etsimään yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin ongelmiin (virheelliset ilmastomallit, hiilinielujen laskenta, päästökauppa, vetytalous, tuulivoima jne)
Toisin sanoen: pelko tekee ihmisistä helpommin johdettavia ja rahastettavia.
Valitettavasti mitään parannusta ei tapahdu, jollei asioista pidetä meteliä. Happosateet olivat totta, ja tuhosivat metsiä. Teollisuus ei olisi ryhtynyt päästöjen vähentämiseen ilman ulkoista painetta.
Niin, varmasti on hyvä tuoda asioita esille ja happosateet ja muut teollisuuden päästöt oli tosiasia. Siinä olen eri mieltä ettei mitään olisi tapahtunut ilman ulkoista painetta metsäteollisuudessa työtä tehneenä ja maatalon, (jossa paljon metsiä) tyttärenä. Suomessa on aina ymmärretty ympäristön arvo. Itseään ei kuitenkaan voi eikä kannata suojella hengiltä.
Happosateet oli maailmanlaajuinen ongelma, joka ratkaistiin yhteisillä toimilla.
Ilmastonmuutoksen suhteen pitäisi tehdä sama. Rikkipäästöjen vähentäminen ei tappanut teollisuutta, eikä tapa CO2 päästöjen vähentäminen, kunhan mukana ovat kaikki