Elämme infantilismin aikaa, totesi muuan kaverini. Ei voi olla kauheesti eri mieltä, eikä todisteita  tarvitse erikseen hakemalla hakea.

Mykistäviä aloitteita ja ideoita sinkoilee tuon tuosta. Pari vaalia sitten ex-puoluejohtaja Antti ”Rahaa on” Rinne nauratti kansaa ehdottamalla postimiesten toimenkuvaan laajennukseksi vanhustenpalvelut. Ruohonleikkuuhan siinä jo olikin ohessa.

Samaan pystyy Keskustan Antti Kaikkonen, joka delegoi vanhustenhoitoa naapureille. Kukaan ei enää uskalla nauraa, kun joku voi vielä mennä toteuttamaan tuon. Siitä vain Antti K. määrittämään, kuka on naapuri ihan ensiksi. Mitkä kriteerit pitää olla täytettynä. Vai arvallako heitetään?

Nämä ovat niin uskomattomia avauksia, ettei tosikaan.

Saksan ex-liittokansleri Angela Merkelin toimintaa muuan kriitikko kuvasi sellaiseksi, että ensin tunaroidaan ongelmia yhteiskuntaan ja niitä riennetään korjaamaan ääntä pitäen. Kansalainen kuvittelee valtiohallinnon kaikkivoipana, joka on yksin kykenevä korjaamaan valuvikoja. Kuulostaa tutulta.

Opetusministeri Adlercreutz ehätti ehdottamaan kouluihin uudistusta, jonka mukaan kouluissa pitää oppia. Eli nollaosaamisella ei päästetä läpi kokeesta eikä luokalta. Aivan kuulosti, kuin tämä olisi jotakin uutta ja ihmeellistä. Mun nuoruudessa jäätiin luokalle eikä armovitosista ollut tietoakaan. Sen jälkeen tapahtui jotakin, joka muassaan romahdutti pisan. Ihan oli poliitikkojen ikiomaa päätöksentekoa sekin sekoilu. Onneksi omat lapset eivät osuneet tuohon aikaan noihin kouluihin, jotta oppivat säällisesti lukemaan ja laskemaan.

Elämme johdonmukaisen järjettömyyden logiikassa. Suomessa ei saa polttaa hakkuujätettä, ei turvetta, ei omia jätteitä, koska hiilijalanjälki, kierrätys, metsien suojelu, lajikato, ilmastonmuutoksen hidastaminen ja mikä vielä, mutta on ookoo roudata hajoamispisteessä olevilla laivanromuilla Puolasta, Italiasta, Malesiasta, Australiasta ja ties mistä muualta tänne Pohjan perille muoviin käärittyä ties mitä jätettä poltettavaksi. Ellei härskiyttä ja korruptiota, tämä ei ole mitään muuta kuin järjettömyyden logiikkaa, johon vain pinttynyt poliitikko pystyy.  Eikä kukaan vastaa mistään ikinä oikeasti, vaikka joka toinen sana on vastuullisuus.

Tuskin malta odottaa, kun eduskuntavaalit taas lähenevät ja rahat on lopussa, niin mitähän ehdotetaan ja innovoidaan? Olen katsonut pari jaksoa Manifestoijia, kun kaveri kehotti ihan mielenkiinnosta, voimme sitten hänen kanssaan aiheesta jutella. Manifestointi tarkoittaa sitä, että kuvitellaan itselle kaikenlaisia hienoja asioita, kuten komeaa ja rikasta miestä, hoikkaa vartaloa, runsaasti varallisuutta ja muuta kivaa. Sitten vaan kovasti manifestoidaan ja kas! universumi antaa sen sinulle. Nyt ymmärrän muutamien puolueiden vaaliohjelmien taustoja. Niitä manifestoidaan.