Kanadan pääministeri Mark Carney puki Davosissa sanoiksi asian, joka on vaivannut Eurooppaa jo pitkään. On eletty valheessa ja uskottu johonkin, mitä ei enää ole. Esimerkkinä hän käytti sosialismin ajan tsekkikirjailijaa Václav Havelia, joka teoksessaan kuvaa vihanneskauppiasta, joka ripusti joka aamu sosialistisen realismin iskulauseet kauppansa ikkunaan uskomatta niistä yhteenkään. Samaa olen itse ja moni lähipiirissä ihmetellyt monin esimerkein jo pitkään.
Elämme sekä valtio- että muillakin tasoilla valheessa. Kylmän sodan jälkeen kuvittelimme voittaneemme sen ja euforia valtasi mielet. Päätimme keskenämme, että ikuinen rauha tuli ja armeijoita lakkautettiin. Kuvittelimme pystyvämme aivan mihin vain. Tuli itsekkyys, ylimielisyys ja kuvitelma kokoamme suuremmasta kaikkivoipaisuudesta, jopa suuruudenhulluuden mittoihin. Samaan aikaan megalomaanisten pilvilinnojen rakentelemisen kanssa luulimme, että kaikki vanha ja hyvä, kovalla työllä ja nöyrällä asenteella saavutettu pysyy.
Miten kävikään? Vankat tukirakenteet alkoivat romahdella yksi toisena jälkeen kotimaan kamaralla ja Euroopassa. Vai voiko joku sanoa käsi sydämellä, että kaikki toimii Suomessa jouheasti kuin rasvattu ja palvelu pelaa? Entä EU? EU-kansalainen näkee omin silmin televisioittensa ruuduilta yhä uudelleen rappusille yhteiskuvaan järjestäytyviä EU-johtajia, jotka toinen toistaan selkään taputellen ja poskisuudelmin tervehtivät toisiaan. Pitkien kokousten helminä saadaan joko pahvinen julkilausuma, tukku direktiivejä tai lisää velkaa, yleensä kaikkia noita.
Kanadan pääministeri nosti esiin myös luottamuksen katoamisen. Miten kansalainen voi luottaa päättäjiin ja valtiojohtoon, jos korva ei kuule sitä minkä silmä näkee? Hehkutetaan maailman parasta koulua, jossa oppilaat eivät opi edes lukemaan. Entäs kuuluisa vanhustenpalvelu – montako kuollutta? Kehutaan oikeusvaltiota, josta kansalaisilla on monenlaista kokemusta ja josta on kehitetty oikein vientituote. Uskotellaan, että maahanmuutto ratkaisee kaikki yhteiskunnan ongelmat ja korjaa rahoituspohjan, vaikka kansalainen näkee aivan muunlaisen todellisuuden ympärillään. Odotellaan kämmenet pakaroiden alla, että jostain tipahtaa ihan pian keskellemme uusinokia kuin messias ikään ja muuttaa velat saataviksi ja voimme jatkaa kuten ennenkin rahajakopuolella, kun samaan aikaan konkurssit kaatavat yrityksiä. EU:n pitäisi huolehtia globaalista kilpailukyvystä, ratkoa isoja kysymyksiä ja vähentää byrokratiaa, mutta EU-kansalainen saa yhä uusia direktiivejä riesakseen sekä pullonkorkkeja ja pahvisia mehupillejä.
Tämä ja juuri tämä kaikki on sitä valheessa elämistä. Ja mistä se luottamus kumpuaisi tällaisissa oloissa? Ei mistään.
Korjaamistyö on hirvittävän vaikeaa ja hidasta.
Yön yli nukuttuani olen oikeastaan hyvilläni, ett Trump on, toki omintakeisella tyylillään pistänyt pakon Euroopan ylimielisten lullukoiden eteen ja kaatanut niskaan ison saavillisen jäävettä. Saksakin jo ilmoitti, että ilman Trumpia ei Saksa olisi alkanut vakavissaan korjaamaan olemassa olevia vakavia ongelmia maan taloudessa, teollisuudessa ja muillakin sektoreilla. Ei aivan varmasti olisi.
Toivottavasti shokkivaikutus ei häviä heti, kun Grönlannin asia saatiin jokseenkin sovittua ja tullit peruttua, sillä vaihtoehtoa en viitsi edes ajatella.
Kyllä, ainoa hyvä mitä Trumpin pirukassa näen, on pakkoherättäminen. Ehkä me äänestäjätkin tajuamme, että vastuumme ei lopu äänestyskoppiin, vasn pitää vaatia ja valvoa, että se joka on äänemme ostanut, vastaa huutoonsa.
Nimenomaan tämä pakkoherättäminen, kun muuten mikään ei tehoa. Toiminta on kuin hidastetussa filmissä. Esimerkkinä se, kun lasten älypuhelimen käyttöä ei ole saanut millään tempulla rajoitettua viimeiseen kymmeneen ja viiteentoista vuoteen. Nyt ihmetellään ahdistusta, masennusta sun muuta.
Jep!
Ei mitään lisättävää, koska olen aivan samaa mieltä 👌👌👌.
Todella hyvä kiteytys 💪💪🙂
Kaikki tuo on totta!
Jokseenkin piristävä ja kirvoittava vaikutus oli tällä tekstilläsi minuun.
Luetun ymmärrys 100%!
Erityisesti lopun teksti ja Euroopan ylimieliset lullukat 😁
Näen silmissäni sen porukan ryhmittyneenä yhteiskuvaan itseriittoisine ilmeineen !
Lisää tämmöistä !
Ja kiitos Eeva !
Yhteiskuva-allergia täällä.
Yhteiskuva-allergia täällä myös !
Hyvä käsite tuo yhteiskuva-allergia,kuvaava.
Joo, ei ole ainoa asia, jolle olen kovin allerginen.
Tämä ei ole ainoa asia, jolle olen allergisoitunut ajan saatossa.
Niin! Mistä löytyy saneeraaja EUn turhille direktiiveille?Bengt Holmström haaveili niiden kaikkien romukoppaan heittämisestä. Miten paljon siellä on turhaa väkeä? Johtajan puute on polttava kysymys. Ensimmäistä kertaa olen ajatellut EU liittovaltiota.
Mitä tahansa on tehtävä, jotta järkiintyy toiminta.
Kiitos jälleen Eeva!
Tätä on varmasti hyvä kaikkien jakaa tutuilleen.
Valheessa elämisen ilmentymä on todellisuuden kieltäminen. Naamiot putoilevat nyt monilta kasvoilta.
Taas kerran Eeva saat täyden kympin kannaotostasi👍
Kiitos!!
Hyvin kirjoitettu! Kynäsi tuntuu pysyvän kovinkin terävänä!
1. Lähtökohta: Yhdysvaltain sisäpolitiikka ohjaa ulkopolitiikkaa
Donald Trump toimii ennen kaikkea kotimaisen mandaattinsa ehdoilla, ei transnationaalin eliitin odotusten mukaan.
Keskeiset sisäpoliittiset realiteetit:
• Krooninen budjettivaje ja velkaantuminen
• Äänestäjien kyllästyminen siihen, että USA toimii:
• Euroopan puolustusvakuutusyhtiönä
• globaalien konfliktien rahoittajana
• “maailman poliisina” ilman vastinetta
Tämä ei ole Trumpin henkilökohtainen päähänpisto, vaan laajasti jaettu amerikkalainen mieliala, joka oli olemassa jo ennen häntä – mutta jota aiemmat presidentit eivät artikuloineet näin suoraan.
—
2. NATO: uhka keinona, ei päämääränä
NATO on keskeinen esimerkki siitä, miten Trump käyttää uhkaa instrumentaalisesti.
Trumpin toimintalogiikka
• Tavoite: Euroopan oma puolustusvastuu.
• Ongelma: “Pehmeä pyyntö” ei ole toiminut vuosikymmeniin.
• Ratkaisu: Uhkaretoriikka, jota pidetään uskottavana.
> Shakissa uhka on usein vahvempi kuin toteutus.
Trumpin uskottavuus perustuu siihen, että:
• häntä pidetään arvaamattomana
hänen sanotaan uskotaan voivan toteutua*
Seuraukset (faktuaaliset):
• Euroopan puolustusbudjetit alkoivat nousta vasta Trumpin kaudella.
• Julkiset sitoumukset, joita ei aiemmin saatu, annettiin paniikissa.
Tässä mielessä:
• Trump onnistui täsmälleen siinä, missä edeltäjät epäonnistuivat.
• Eurooppalainen media tulkitsi tämän “hulluutena”, koska se loukkasi totuttuja valtasuhteita.
—
3. “Arvaamattomuus” on itse asiassa johdonmukaisuutta
Trumpia kuvataan usein kaoottiseksi, mutta tarkemmassa tarkastelussa hän on:
• ennustettava tavoitteissaan
• epämukava keinoissaan
Tämä johtaa väärinkäsitykseen:
• Eurooppalaisessa kontekstissa totutaan poliitikkoihin, joiden puheet eivät sido tekoihin.
• Trumpin kohdalla puhe tulkitään mahdolliseksi teoksi → syntyy paniikki.
Ironia:
• Tätä kutsutaan “arvaamattomuudeksi”.
• Todellisuudessa kyse on puheiden ja tekojen kytkeytymisestä, mihin eurooppalainen eliitti ei ole tottunut.
—
4. Kiina todellisena strategisena painopisteenä
Kiina on Trumpin (ja Yhdysvaltain valtiojohdon) todellinen pitkän aikavälin fokus, ei Eurooppa.
Keskeinen logiikka:
• USA hyväksyy vain yhden hegemonin läntisellä pallonpuoliskolla – itsensä.
• Kiinan:
• taloudellinen ekspansio
• sotilaallinen infrastruktuuri
• velkadiplomatia
nähdään eksistentiaalisena uhkana.
—
5. Monroe-doktriinin päivitys
Monroe-doktriini ei ole historiaa, vaan päivitettynä taas aktiivinen.
Tämä selittää:
• painostuksen Latinalaisessa Amerikassa
• suhtautumisen Kuubaan
• Iran–Kiina-akselin heikentämisen
Kuuba ei ole vain ideologinen kysymys, vaan:
• sijainti
• suurvaltojen läsnäolo
→ muistuttaa suoraan Kuuban ohjuskriisi -asetelmaa John F. Kennedyn aikaan.
Sama pätee:
• Iranin merkitykseen Kiinalle
• Yhdysvaltojen haluun katkaista nämä verkostot ennen kuin ne institutionalisoituvat
Tämä ei ole poikkeuksellista – tämä on klassista suurvaltapolitiikkaa.
—
6. Eurooppa, EU ja ideologinen konflikti
Euroopan unionin johto on poliittisesti:
• arvoltaan
• kieleltään
• prioriteeteiltaan
lähempänä Yhdysvaltain demokraattista puoluetta kuin Trumpin kannattajakuntaa.
Seuraukset:
• Yhteistyö on vaikeaa, koska perusoletukset eroavat.
• Trump ei yritä miellyttää EU-eliittiä, vaan ohittaa sen.
• Media (ideologisesti EU-johtoinen) tulkitsee tämän vihamielisyytenä, ei neuvottelutaktiikkana.
Lisäksi:
• Trump näkee Euroopan poliittisen tulevaisuuden kulkevan:
• enemmän kansallisvaltioiden
• konservatiivisen identiteetin
• kontrolloidumman maahanmuuttopolitiikan
suuntaan.
Tästä näkökulmasta:
• Trump ei halua tuhota Eurooppaa, vaan pakottaa sen muuttumaan.
• Media lukee tämän hyökkäyksenä, koska se uhkaa sen omaa ideologista asemaa.
—
7. Miksi tämä kehys puuttuu mediasta?
Koska:
• se hyväksyy, että Trumpin toiminta voi olla rationaalista
• se tunnustaa, että:
• Yhdysvallat ei enää halua maksaa
• Eurooppa on laiminlyönyt vastuunsa
• Kiina on todellinen strateginen uhka
Tämä kehys:
• romuttaa narratiivin “Trump = poikkeama”
• paljastaa, että ongelma on järjestelmässä, ei vain henkilössä
—
Lopuksi: tiivistys
Trumpin politiikka näyttäytyy loogisena, jos hyväksytään neljä perusoletusta:
1. Ulkopolitiikka palvelee ensisijaisesti kotimaisia äänestäjiä
2. Uhka on tehokas neuvotteluväline
3. Kiina on todellinen ja kiireellinen suurvaltahaaste
4. Eurooppa reagoi vasta pakon edessä
Eurooppalainen media ei useinkaan lähde tästä kehyksestä – ja siksi se kokee “geopolitiikan hulluksi”, vaikka kyse on pikemminkin valtasuhteiden normalisoitumisesta.
Kopsasin ton muualta.