Kukapa olisi meistä hieman kauemmin eläneistä uskonut, että joku päivä poliittisella päätöksellä ilmoitetaan talvien loppuvan ja tilalle saadaan välimerellinen ilmasto. Eikä vain ilmoiteta, vaan aletaan tekemään päätöksiä ja elämään sen uskomuksen ja uustotuuden mukaan. Näin tehtiin jo vuosia sitten ja lehdet kertoivat havainnekuvin, miten Helsingin Hietaniemessä on hirvittävä helle vuonna 2080. Meille kerrottiin totena, että ihan pian täällä viljellään viiniä ja palmutkin viihtyvät. Sukset, luistimet ja lumilapiot saa heittä roskiin.

Tuulimyllyjä pystytettiin sillä ajatuksella, että tuulet lisääntyvät. Skeptikoille, jotka kyselivät, kuka ja mitä tehdään, jos tulee kovat pakkaset tai lumipyry ja tuulimyllyjen lavat jäätyvät ja pysähtyvät, ilmoitettiin ylhäältä alas, että sitä ei tule tapahtumaan. Kuulemma sitä riskiä ei ole, koska yläilmoissa tuulee yötäpäivää eikä pakkasia enää ole. Allekirjoittanut katseli niska kenossa ylös satojen metrien korkeuteen kohti tuulimyllyn lapoja hyvin epäuskoisena. Suomen maaseudulla varttuneena usko helteiseen huomiseen ei uponnut.

Nyt sitten ihmetellään yhtä aikaa sähkön yhä kohoavaa hintaa, kovia pakkasia, joita ei enää pitänyt tulla, jäätyneitä lapoja, tuuletonta säätä. Kysyn ja ihmettelen, että miten sen huoltovarmuusasian kanssa tehdään näillä säillä nyt ja mahdollisen kriisin sattuessa? Onko otettu huomioon millään tavalla vai uskotaanko edelleen, että talvi loppuu?

Entäs sitten vastuukysymys, kun siitä vastuusta on vaahdottu arvojen ohella jatkuvalla syötöllä yhtäjaksoisesti viimeiset vuosikymmenet, ja laadittu oikein vastuullisuusraporttejakin hartiavoimin? Kenen vastuulla ovat väärien päätösten vuoksi täysin pieleen menneet suunnitelmat ja investoinnit, kovat sähkönhinnat kuluttajille ja kaikki muu, kun ne talvet eivät selvästi loppuneetkaan?

Jos jotakuta lohduttaa, niin Saksa on samassa suossa vähintään yhtä syvällä. Siellä nimittäin juuri parhaillaan varushenkilöt ja armeijan sotilaat lapioivat ratakiskoja lumen alta, jotta junat pääsevät kulkemaan. Syy on sama kuin meillä. Uskottiin, että talvet loppuvat, mutta taivaalta alkoi tulla jotakin tuntematonta valkoista ainetta metritolkulla. Sähköjunat eivät jaksa puskea edestään lumimassoja eikä niissä edes ole tarvittavaa auraa, kuten oli vanhoissa raskaissa dieselvetureissa. Tulee heti mieleen, että niitä vanhoja vetureitahan voitaisiin nyt käyttää lumiauroina. Kyllä, mutta kun ne kerettiin myydä tai romuttaa ja jäljellä olevista muutamista kappaleista irrottaa edessä oleva aura. DDR:ssä sotilaat lapioivat ratakiskoja lumien alta, kun parempia välineitä ei ollut. Vanhat perinteet ovat jälleen kunniassa.