Hulluutta on kahta lajia, näkyvää ja piilevää. Suomessa on molempia yhtä aikaa. On päästy tällä saralla jo sille levelille, että maan pääministeri pyytää anteeksi Aasialta. Miltähän maanosalta huomenna?

Viime ajat on jaksettu riehua missin irvistyksestä, josta on saatu pienellä vaivalla paisutettua maailmanlaajuinen ”rasismikohu” ja Suomen maine on kuulemma pysyvästi mennyttä. En tiedä enää ketä sääliä.

Sekään uutinen ei tunnu missään eikä saa minkäänlaista huomiota, että Putin piti puolustusväelleen puheen, jossa nimitti eurooppalaisia sioiksi ja ilmoitti aikovansa laajentaa hyökkäystään eikä ole sanojensa mukaan peruuttanut tuumaakaan joulukuussa 2021 ilmoittamistaan tavoitteista, joihin kuuluu muiden muassa Suomen ja Ruotsin natojäsenyyksien torppaaminen. Ei tunnu missään, kun missi irvisti väärässä paikassa.

Täsmälleen samanlainen ”rasismikohu” saatiin liikkeelle ja masinoitiin Saksan kautta pitkin Eurooppaa kesällä 2022. En muista yksityiskohtia, mutta jostain saksalaisesta lehdestä muistan lukeneeni, että suomalainen ministeri käyttää pesukarhukravattia, mikä oli syvästi todistusvoimaista, tuomittavaa ja kauhistuttavaa. Rydmania kammettiin sivuun ja siinä auttoi Süddeutsche Zeitungin pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Alex Rühle, joka joidenkin suomalaisten anarkistien kanssa antoin tulitukea hallituksenkaatajille. Asia paljastui lopulta, kun joku anarkisti julkaisi Rühlen viestin, jossa asianomainen pelkäsi Suomen hallitusta ja Rydmania, jonka väitti uhkailleen häntä itseään ja perhettään. Kohu päätyi kirjeenvaihtajan anteeksipyyntöön ja juttujen tehtailu loppui siihen ainakin Saksassa. Oppositio hyppi tasajalkaa haalituksenkaatoyrityksissään, vaikka tulituki loppui. Suomen media haastatteli Saksassa ihmisiä liittyen Suomen ”rasismikohuun”. Pöllämystyneet saksalaiset kauppakasseineen lausuivat mikkiin jotakin yleistä rasismia vastaan ja siitä sitten saatiin kissankokoisia tuomitsevia otsikoita tämän maan johtaviin lehtiin ja maineen menetyksistä ja viennin loppumisesta. A-Studiot oli pyhitetty pitkän aikaa käsittelemään suomalaisten rasismia.  

Toinen toiselta pyydeltiin sitten anteeksi ja pyydeltiin vähän kaikilta tahoilta siinä(kin) kuohussa. Kuten nytkin, kärpäsestä tehtiin härkänen ja uhriuduttiin, tehtiin itse itsestämme rasisteja opposition voimin. Sen jälkeen ihmeteltiin ja kauhisteltiin jotakin maineen menetystä ikään kuin meillä olisi joku erityinen ja laaja maine yhtään Viroa pidemmällä. Mikä on näiden mellastajien oma vastuu asiassa?  Entä median?

Kaverini, joka tietää paljon enemmän kuin minä monistakin asioista, kirjoitti minulle tänään viestin, kun taas ja jälleen oli lehdissä tätä samaa ”rasismikohu”-pyöritystä kaikilla mausteilla, seuraavasti;

”Olen niin täynnä tätä rasismiuutisointia ja Orpon halua pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Iso sota on lähempänä kuin koskaan ja täällä mennään itkemään ulkopuolisten tekemää tekoälyhybridivaikuttamista.”

(Kirjoittaja inhoaa rasismia ja sillä ratsastamista oman vallanhalun, edun, ministeripestin, Vuoden Uutistittelin ja ihan kaiken muun nimissä.)