Länsi on menettänyt mahtinsa kaikkein toimivampana yhteiskuntajärjestelmänä ja ideana. Se ei enää tiedä, mitä varten se on olemassa.

Vapautta ei enää ymmärretä puolustettavana arvona, vaan pidetään itsestäänselvyytenä ja kaikki se, mitä pidetään itsestäänselvyytenä, tuhoutuu tai menetetään.

Sillä tiellä olemme olleet jo pitkään lännessä.

Kun USA:n varapresidentti J. D: Vance vuoden alussa pitämässään puheessa Münchenissä toi suoraan esiin lännen romahduksen, alkoi kovaääninen debatti. Ensin syytettiin viestintuojaa ylilyönneistä ja panikoinnista.

Lopulta julkinen keskustelu pääsi nikotellen vauhtiin ja poliitikot ja älymystö pohtivat, voiko länsi enää toipua ja pelastua. Keskustelu on hitaanlaista eikä ratkaisuhakuista. Länsi nähdään kuolemansairaana potilaana, jonka kohdalla mietitään, siirretäänkö hänet saattohoitoon vai yritetäänkö vielä jatkaa hoitoja ja elvyttää.

Mikä on vaihtoehto? Mitä pitäisi tehdä? Vai siirretäänkö potilas suosiolla saattohoitoon?

Ensin pitäisi ymmärtää, mikä on mennyt vikaan ja sitten miettiä ratkaisuja, jos niitä nyt on olemassa.

Vaikuttaa siltä, että liian kauan on mennyt liian hyvin ja keskeisiä demokratian pilareita ei enää tunnisteta. Vapautta ei enää ymmärretä laajasti yhteiskunnan tukipilarina, vaan juuri minun itseni vapautena ja oikeutena ilman vastuuta tai muiden huomioonottamista. Ja juuri siinä menee pieleen. Ei ymmärretä, että vapauteen liittyy myös vastuu.

Vapauskäsitteen muutos universaalista käsitteestä yksilön ikiomaksi muuttaa arvoja.

Kun aletaan toteuttamaan ikiomaa juuri minun vapauttani tehdä mitä huvittaa riippumatta muista ja unohtaen vastuumme, siirrymme alueelle, jossa tuho alkaa. Vapauteen liittyvä vastuu tarkoittaa sitä, että me emme loukkaa toisten vapauksia toiminnallamme. Vapaus on velvoittavaa.

Rautalangasta: Perheellisen aikuisen vapaus toteuttaa omaa itseään juuri itselleen haluamallaan tavalla voi johtaa esimerkiksi lasten laiminlyöntiin.

Väärinkäsitetty ja – käytetty vapaus on johtanut siihen, että meillä ei enää ole yhteisiä arvoja, jotka tunnistetaan yhteisiksi ja joita yhteisönä puolustamme. Jokaisella on ikiomia oikeuksia ja vapauksia, jotka saattavat olla räikeässä ristiriidassa ympäröivän todellisuuden ja arvomaailman kanssa. Syntyy tilanne, jossa todellakaan emme enää tiedä, keitä olemme ja mitkä ovat arvomme. Siinä pisteessä me olemme juuri nyt.

Emme jostakin syystä enää ymmärrä, että mikäli meiltä puuttuvat yhteiset arvot, joista vapaus tärkeimpänä, meillä ei pian ole sitä ikiomaakaan vapautta toteuttaa itseämme.