Ihmettelemme sähkölaskun saldoja ja hämmästelemme niskat kenossa liikkumattomia tuulimyllyn siipiä. Miksi ei tuule, vaikka niin luvattiin. Minun nuoruudessani kouluissa opetettiin, että Suomi kuulu niin kutsuttuun väli-ilmastovyöhykkeeseen, jolloin talvet voivat olla joko todella kylmiä ja tuulettomia tai sateisia ja tuulisia. Myös opetettiin, että kovilla pakkasilla ei tuule. Onko tämäkin totuus palanut samassa tulessa sukupuolien määrän kanssa?

Viime kesänä ajelin Etelä-Savossa ja ohitin aurinkovoimalan, joka oli perustettu vuosikymmen sitten kovalla kohkauksella. Maailmanloppu pysäytetään sille niitylle, tuntui olevan uskomus. Entisille pelloille oli pystytetty aurinkokennoja vieriviereen hyvä määrä. Nyt kennoja pilkisti siellä täällä tiheän kasvuston keskeltä. Tunnistin auton ikkunasta ainakin pajua, vadelmaa ja horsmaa. Ajattelin, että pian ei tuohon pusikkoon päivä paista.

Tuliko yllätyksenä, että viljelyksestä poistetun pellon valtaavat muut kasvit? Se pusikoituu aivan varmasti. Kuka pitää ja millä keinoilla kennojen alaisen peltomaan puhtaana niin, että aurinko pääsee paistamaan ja kennot tuottavat sähköä? Vaihtoehtoja on myrkyttäminen, mutta se ei tule varmaan kyseeseen. Toinen idea on lampaat, mutta kennot näkyivät olevan niin matalalla, että lampaat saisivat kontata, jotta mahtuisivat liikkumaan. En jotenkin jaksa uskoa lampaisiin.

Kolmas ja ainoa vaihtoehto on käsin niittäminen, sillä koneet eivät pysty kennostojen välissä liikkumaan. Kuka niittää? Käykö niin, että ongelma ratkaistaan työperäisellä maahanmuutolla houkuttelemalla toiselta puolen maapalloa niittoporukkaa, kun omat eivät niitä? Ja yhteen ääneen hehkutetaan, miten upeeta ja mahtavaa on, kun meille virtaa ahkeraa väkeä töihin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tilkitsemään. En yllättyisi tästäkään skenaariosta.

Kun pellot täytetään aurinkokennoilla, niillä ei viljellä koskaan mitään. Peltoala vähenee uhkaavasti. Ymmärrän oikein hyvin maanviljelijöitä, jotka eivät jaksa taistella ELY-keskusten sekavien vaatimusten ja EU-direktiivien kuristavassa viidakossa, vaan luovuttavat peltonsa aurinkovoimaloille. Mutta tässä maassa ei ole varaa menettää peltoalaa, sillä meillä saadaan vain se yksi sato per vuosi, vaikka itkettäisiin. Jos se kuuluisa maailmanloppu tulee ja vedenpinta nousee läntisessä Suomessa, niin mistä uusi peltoala kompensoimaan ja satoa tuomaan? Tähän saakka se on ollut itäisessä Suomessa ja sieltä saatu satoa, jos lännessä pellot ovat tulvineet tai alaville maille on tullut halla ja sato jäänyt tämän vuoksi heikoksi. Onko mietitty loppuun saakka? Vastaan itse: – Ei ole.

Ihmetellä ei sitäkään tarvitse, miksi juuri Suomeen syntyivät Hölmölä-tarinat.