Olen miettinyt, miksi Suomen talous junnaa paikoillaan.

Avasin ammattikuntani jäsenlehden (Helsingin ekonomit- HEKO) ja selailin sitä aikani kuluksi.

Muistan vuosikymmenet sitten, kun lueskelin omia ammattilehtiä kannesta kanteen ja niissä oli aina jotakin mielestäni tärkeää. Painopiste oli ammatillisen osaamisen syventämisessä, erityisesti vientiosaaminen ja vientiin liittyvät asiat olivat paljon esillä. Onhan (olihan) Suomi viennistä riippuvainen maa.

Nyt on toisin. Lehti on paljon prameampi kuin menneiden vuosien ankean mustavalkoinen lehdykkä. Sisällön suhteen on käynyt päinvastoin. Vastuullisuus on päivän teema, samoin vihreä kasvu ja naisjohtajuus. On perustettu ihan oma ammattiryhmä Vastuullisuusekonomit. Vientiasioista esimerkiksi ei ole riviäkään. En ole varma selailenko Me naisia.

Vastuullisuudesta puheenollen on hyvä alkaa maksaja-asiakkaan roolissa lueskelemaan ja vahtimaan hieman tarkemmin puuhailua ja sisältöjä tai sitten lopettaa asiakkuus, sillä ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus loppui. On hyvä, että loppui, sillä jäsenien soisi katsovan jäsenmaksujensa perään ja liittojen saada joustoa polviin, kun raha ei sada laariin verovaroista kuin Manulle illallinen.

Entäpä sitten Keskuskauppakamari, jonka soisi kiihkoilla vientiä ja kasvua, innovaatioita ja investointeja? Järjestön tarkoitus on ”kehittää koko maassa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä hoitaa sille säädettyjä ja määrättyjä julkisia tehtäviä.” Katsotaanpa. Lasken, että henkilökuntaa on 69, joista 13 on miesoletettuja. Onpa tasa-arvoista meininkiä!

Titteleistä löytyy seuraavia tavanomaisen perushallinnon jamppojen lisäksi: johtava asiantuntija osaaminen ja maahanmuutto, tutkintokoordinaattori, vastuullisuuspäällikkö, vastuullisuusasiantuntija, ilmasto-ohjelmavastaava, ilmastokoordinaattori, tapahtumatuottajia on kolme, viestintähenkilöitä kolme.

Enpä enää ihmettele, miksi talous junnaa.