Olen pudonnut ituhipin ajatuksenjuoksulta jo aikapäiviä sitten. Logiikka loistaa poissaolollaan, mikä ei sinällään ole mitään uutta.

Joku aika sitten luin laatujournalismista kolumnin, jossa joku feminismiin kallellaan oleva naisoletettu sivalteli, miten rasittavat asiakaspalvelijat puhuvat nykyään maksaville asiakkaille, kun asiakas itse haluaa vain olla rauhassa. Esimerkkinä olivat tarjoilijat, taksikuskit, ruokalähetit ja muut. Tiedämme, jos yhtään rehellisiä halutaan olla, että näissä tehtävissä toimii maahanmuuttajia.

Ei ole kauan aikaa siitä, kun meitä suomalaisia kehotettiin keskustelemaan kaikkien henkilöiden kanssa tasa-arvoisesti ja näin kehittää tulijoiden kielitaitoa ja muita sosiaalisia valmiuksia eikä rasistisesti vaan toljottaa ja olla hiljaa. Minulle luonteva keskustelu kaikkien ihmisten kanssa on hyvin mukava ja miellyttävä tapa ja tuttua tuolta sivistyneestä Euroopasta.

No, teimme työtä käskettyä ja aloimme keskustelemaan kyselemällä ihmisiltä heidän taustoistaan ja miltä tuntuu asua Suomella. Mistäpä muusta aiheesta sitä avaisi keskustelua tuntemattomien kanssa? Meni iloisesti pieleen. Ojennettiin, että utelemalla henkilön taustaa, kotimaata sun muuta on ituhipin mukaan fasisti ja rasisti, ja tuolla utelulla osoittaa ylemmyyttään ja vihjaa, ettei henkilö tänne kuulu. Tulee kuulemma paha mieli. Eipä kyselty enää, ettei jouduta vastaamaan virkavallalle tai päädytä käräjille.

Jo vähän kauemmin aikaa sitten ruokapalveluiden asiakkaat valittelivat, että eivät halua nähdä ruokalähettejä, jotka toimittavat heidän ovilleen lähetykset. Niinpä tilaukseen lisättiin rasti, jolloin lähetti ymmärtää kadota pikaisesti paikalta pois ruokahalua tai muuta pilaamasta. Minua patakonservatiivia tämä järkytti todella ja teki sanattomaksi. Voihan ruokalähettiä sentään kiittää palveluksestaan ja vaikka hymyillä. Hän on ihminen mielestäni. Vai?

Minusta tekee myös pahaa, kun nämä ruokalähetit, jotka kuljettavat tilauksia kauheessa säässä eivät löydä paikkaa, missä lämmitellä tai käydä tarpeillaan vessassa.

Ilmeisesti kyseessä on tyypillinen NIMBY-ilmiö. Niin kauan kuin liikutaan turvallisesti kaukana omasta elinpiiristä, ollaan suvaitsevaisia ja leimaillaan muita ihmisiä sekä jaellaan käytös- ja puheohjeita surutta. Kun osuu omaan elinpiiriin, aletaankin käyttäytyä täysin päinvastaisesti silmää räpäyttämättä. Miten tässä näin kävi?