”Yritysmaailmassa suhteet voivat jyrätä osaamisen” kirjoittaa HS 11.12.2025. Ihan varmasti voi olla näin. Toimittajat Liski ja Teittinen kuvaavat ongelmaa laajana viitaten tuoreisiin Kone-yhtiön ja Danske Bankin paljastuneisiin tapauksiin. Osaaminen ja ahkeruus ratkaiskoot, ei perhetausta, julistaa kaksikko.
Totta varmasti ja ikävää, jos joku pätevämpi tulee ohitetuksi. Mutta,… miksi juttu ei samalla nosta esiin poliittisia virkanimityksiä, jotka, kuten tiedetään, ovat maan tapa? Siinä karusellissa ei pätevyyden perään kysellä ja esimerkkejä löytyy niin runsaasti, että yhden päivän lehden niillä täyttäisi kevyesti. Suojatyöpaikkatehtailu on niin räikeää ja runsasta, että jokainen lukutaitoinen tietää nimetä useita tapauksia.
Entäs naiskiintiöt, jossa tapahtuu sukupuolen perusteella pätevyyden ohittamisia. Entä maahanmuuttajakiintiöt, joissa taustan perusteella niinikään?
Ohituskaistoja on rakenneltu moniin yliopisto- ja korkeakouluhakuihin, jotta saadaan sopivia, ei pätevimpiä, hakijoita oppilaitoksiin. Tästä on huudeltu jo pitkään, kun moni pätevä tippuu kiintiöiden takia. Kuulemma se lisää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kuuluu vastaus.
Näistä ei Hesari tahi muu media kirjoittele ainakaan samassa tuomitsevassa sävyssä kuin mitä tässä jutussa ja näissä kahdessa julkitulleessa tapauksessa.
Selvennyksen vuoksi totean, että minä kannatan reilua, avointa peliä kaikkeen. Se lienee toimivan demokratian ydinasioita. Pois kiintiöt, nepotismi, salailu, kähmintä ja suojatyöpaikkatehtailu.
Eläkeläisenä voin tietenkin hymistellä mukana, mutta totta kirjoittelet. Se, mikä meille on ollut aika ajankohtaista, on ollut useiden ylioppilaiden armeijan käyneiden, pääsy paikallisiin yliopistoihin. Niinpä ovat päättäneet siirtyä ulkomaille opiskelemaan taloustieteitä esimerkiksi. Asunto on ollut helppoa vuokrata, ruoka on edullisempaa kuin täällä. Nuoret miehet valmistavat itse ateriansa, käyvät kaupassa, myös pätkätöissä muutamina tunteina viikossa. Urheilua on hyvä harrastaa. Oppivat kieliä helposti, mahdollisuuksia on pitkällekin. Ovat motivoituneita.
Totta. Aika hiljaa ollaan siitä, että moni lähtee ulkomaille opiskelemaan ja jää sille tielleen tai heti valmistuttuaan. Aivovuoto on tosiasia.
Pätevät ja kokeneet hoitajat lähtevät muille maille. Kielitaitoa nuorella ikäluokalla on.
Näin pitäisi toimia olkoon kysymyksessä sitten suorittavaa työtä tekevä rakennusmies tai minkä tahansa alan toimija.Näistä parhaat on sopivia opastamaan niitä jotka eivät vielä ole tehtävien tasalla.
Todellakin. Tuosta mun jutusta jäi puuttumaan olennainen eli valtiojohdon pätevyys, ministeriksi pääsee ilman mitään koulutusta, kunnollista työkokemusta, elämänkokemusta tai muuta. Ei tartte ihmetellä, että tilanne on mikä on. Aivan samaa luokka lopputulos, kuin jos minä lähtisin tältä istumalta puolustusvoimien komentajaksi… En ole käynyt armeijaa, eikä mitään aavistusta mistään aselajeista tai muusta.
Niin ja sama EU:n parlamenttiporukat.
Olen ollut työnantaja- ja, tai esimiesasemassa 1960-luvulta alkaen ja yksityisissä yrityksissä on palkan määräytyminen aina perustunut osaamiseen ja kyvykkyyteen saada aikaan haluttuja suoritteita. Ja tuottaa työnantajalle hyötyä. Myöhemmin suoritin EK:n ja SAK:n tuottaman koulutuksen, jossa tarkoin määriteltiin eri TES:sien määräämät ammattitaidon määrittelyyn perustuvat palkat. Myös ammattitaidon määrittely kuului työhöni. Olen 35 vuoden ajan konsulttina määritellyt palkat n 1500 henkilölle, eikä työnantajalla tai palkansaajalla ollut niihin moittimista. Tilanne on sama, jos tuotteelle määrätään hintalappu vaakan ja kilohinnan mukaan, ei sitä voi mielipideasiat muuttaa. Esim. jos keskinkertaisella hitsaajalle maksettiin 15 € / tunti ja paremmalle 21 €/ t, niin huipputekijälle maksoin 25 € /t, eikä kenelläkään ollut asiaan valta puuttua. SAK:n puheenjohtajana Lauri Lyly on ollut sopimassa noista palkkaustekniikan asioista ja allekirjoittanut sopimukset. Nyt hän puhuu julkisuudessa ”potkulaeista” hän valehtelee.
Luottamus on tässä ehkä kaikkein keskeisin kysymys. Yhteiskunta toimii vain, jos ihmiset kokevat, että säännöt ovat samat kaikille ja että eteneminen perustuu osaamiseen, työhön ja avoimiin kriteereihin.
Kun valinnat näyttävät perustuvan suhteisiin, taustaan tai suljettuihin kiintiöihin, luottamus murenee nopeasti.
Ongelma ei rajoitu yritysmaailmaan. Kuten mainitsit kaima, sama ilmiö koskee poliittisia nimityksiä ja vaikkapa koulutusvalintoja.
Jos näissä hyväksytään poikkeuksia “hyvän asian” nimissä, mutta toisaalla tuomitaan ne jyrkästi, syntyy ristiriita.
Kansalaiselle viesti on hämmentävä: milloin pätevyys on ratkaisevaa ja milloin ei?
Pitkällä aikavälillä tämä on vaarallista. Luottamuksen rapautuminen ei näy heti, mutta se näkyy kyynistymisenä, vetäytymisenä ja kokemuksena siitä ettei tähän järjestelmään kannata sitoutua tai panostaa. Lähdetään ulkomaille. Viedään tietotaito ulos – aivovuoto.
Se on myrkkyä demokratialle, työelämälle ja koulutukselle.
Siksi keskustelu ei saisi jäädä yksittäisiin tapauksiin tai toimialoihin.
Kysymys on periaatteesta: joko uskomme ja panostamme avoimeen ja reiluun peliin kaikkialla tai hyväksymme sen, että luottamus murenee pala palalta.
Kärjistäen: Välimallia ei oikeastaan ole.
Täsmälleen näin. Luottamus on helppo menettää, mutta vaikeaa palauttaa. Lisäksi kun tällä hetkellä on monia vakavia ongelmia Suomessa yhtäaikaa, niin luottamus pitäisi olla vahva niiden korjaamiseksi ja kuntoon saamiseksi.
Tämä maa on niin monessa asiassa pahassa syöksykierteessä että ei tosikaan. En tiedä mitä tässä tullaan vielä näkemään. Kun poliittisista päättäjiltä menee moraali, niin ei ne voi vaatia sitä kansaltakaan. Ihan suotta syytämme ulkoisia tapahtumia kun ongelmien aiheuttajat ovat tämän maan rajojen sisällä. Ja väli kommenttina, siitäkös ryssät tykkää.
Onko meillä pukit kaalimaan vartijoita?
En jaksa asiasta tämän enempää.
Ei voi olla kuin samaa mieltä. Kirsikkana kakussa tämä missin irvistys, josta kohkattu nyt viikon verran eikä loppua näy. Jo on pääministeri kerennyt pyytää Aasialta anteeksi ja mitähän seuraavaksi.