Kaverin kanssa ihmettelin joku aika sitten, että pariin päivään ei ole kukaan pyytänyt julkisesti keneltäkään anteeksi. Oli omituisen hiljaista. Kului ehkä päivä tästä, niin demarien piiristä paljastui yhtä ja toista. Oli vietetty pikkujouluja Eduskunnassa ja puoluepäivien jatkoja baari Ihquussa. Ja sitten taas kokoustettiin, nuhdeltiin, kiistettiin, myönnettiin, kiellettiin, tunnustettiin ja lopulta punastellen pyydeltiin anteeksi. Kaikki vaiheet raportoi meidän mediamme henkeä pidätellen.

Sen verran paljon anteeksipyytelyä on ilmennyt viime vuosina, että ihan aluksi pitää kieltää pikkujoulut ja muut pippalot julkisissa tiloissa julkisin varoin. Toistan: Kaikki! Samalla loppuu klikkiotsikot ja muu mellastamien näiden ympärillä. Omalla ajallaan ja omaan piikkiin kukin saa tehdä ihan mitä hyvänsä keksii mielikuvituksellaan. Baari Ihquun voi samalla asettaa pysyvän porttikiellon koko eduskuntalaitokselle virkamieskunta mukaan lukien.

Toinen tyrmistyksen aihe tulee Tampereelta, missä kaupunginjohto silmää räpäyttämättä luokitteli kaupunkilaiset sukupuolen, ihonvärin, siviilisäädyn, sukupuolisen suuntautumisen, tulojen, varallisuuden, taloudellisen aseman sun muun perusteella etuoikeusjonoon, vaikka maassa on syrjintä ehdottomasti kielletty lain voimalla ja aiheesta on paasattu katkeamatta vuosia. Ei ole kuulemma syrjintää, koska on positiivista syrjintää, kuittaa asian hahmotelleet porukat Tampereen kaupunginjohdosta. Tämä ei ole uutta tässä maassa.

Ex-sisäministeri Maria Ohisalo ilmoitti ministeripositioon noustessaan silmää räpäyttämättä ja kenenkään kanssa keskustelematta, että jatkossa kaikki sisäministeriön päätökset tehdään intersektionaalista feminismiä noudattaen. Allekirjoittanut googlaili, että mitä tuo sana tarkoittaa ja järkyttyi. Sieltähän löytyi tuo Tampereen etuoikeustaulukointi eli tamperelaisen empatiataulun luokittelu, joissa alinna on valkoihoinen heteromies, toiseksi alimpaa löytyy valkoihoinen heteronainen ja sitä rataa.

En lähde väittelemään sinällään tästä luokittelusta, sillä se on tämän porukan kanssa silkkaa ajanhukkaa ja hyödytöntä. Ihminen uskoo siihen, mihin haluaa uskoa.

Toteanpa kumminkin, että jos olisin valkoihoinen heteromies Suomessa, niin näinä aikoina soisin muille kaikki mahdolliset etuoikeudet marssia maanpuolustusasemiin ja etulinjaan. Toivottaisin onnea ja ilmoittaisin, että tulen sinne sitten ihan viimeisenä, jos tarvetta.