Iltalehti kirjoitti tänään (IL, 1.4. 26) artikkelissaan toimeentulotuen jakoperusteista määritelmin ”pysäyttäviä ja kuohuttavia tietoja”. Keskustelu lähti liikkeelle joku aika sitten romanihameista, joihin maksetaan julkista tukea. Media on nyt selvittänyt mihin kaikkeen muuhun.

Muistan reilut kymmenen vuotta sitten, kun nykyinen kansanedustaja Pia Kauma (Kok.) kyseenalaisti vastaavia jakoperusteita ja joutui niin kutsutun lastenvaunugaten vuoksi hurjaan ajojahtiin, joka kesti useita viikkoja joka päivä mukaan lukien TV-lähetykset. Kaumahan alun perin kyseli, miksi uusiin lastenvaunuihin myönnetään tukia, kun Espoossa, kotikaupungissani, oli vähävaraisille mahdollista lainata vaunut kaupungilta kyynäräsauvojen tai muiden apuvälineiden tapaan. Myös kierrätys tuli tuolloin trendiksi. Monet ihmiset myös lahjoittivat yhdistysten kautta ilmaiseksi käytettyjä vaunujaan. Olin ja olen samaa mieltä tästä asiasta. Vastausta ei ole kuulunut. Siis edelleen. Miksi?

Kauma ei missään vaiheessa mollannut mitään eikä ketään henkilöä, mutta tästä saatiin leivottua aivan järkyttävä ajojahti, jota media innolla ja mielellään pyöritti. Haukkuja sateli sieltä ja täältä. Tuolloinen demariedustaja Antti ”rahaa on” Rinne muiden muassa vaati Kaumaa pyytämään julkisesti anteeksi maahanmuuttajilta.

Aika moni täällä Espoossa tietää, että rahaa jaetaan edelleen surutta juuri harkinnanvaraisen toimeentulon nimellä, jota kukaan ei oikeasti harkitse saati kontrolloi. Nimittäin siitä mihin tämä tuki käytetään ei tarvitse tehdä tiliä, ei tuoda kuitteja eikä muuta todistetta saati perään kysellä. Jos joku yrittäisi yksityisessä yrityksessä siirrellä rahaa kuititta, päätyisi verottajan kynsiin ja käräjille takuuvarmasti eikä tilinpäätös menisi läpi tilintarkastajan syynistä. Mutta julkisia verovaroja voi tällä metodilla nostella ja käyttää surutta. Tätä minä olen ihmetellyt vuosia.

Nyt alkaa rahat olla loppu eikä niitä uusianokioita ole näköpiirissä, vaikka miten taivaalle katsellaan ja toivotaan. Eväät on syöty.

Mun kysymys kuuluukin, että mikä on median rooli tässä maassa, kun se hiihtää aina asioiden perässä ja herää vasta sitten, kun jokainen maassa jo näkee asiaintilan eikä mitään ulospääsyä enää ole. Media osallistui Pia Kauman ajojahtiin ja leimaamiseen todella rajusti surutta, kritiikittä, kyselemättä faktojen perään. Asiallisen analyysin sijaan käytiin henkilöön käsiksi. Yli kymmenen vuotta sitten olisi ollut mahdollista tarttua tähänkin rahanjakoasiaan rivakasti ja nostaa esiin aivan turhan rahankylvämisen. Olisimme nyt takuulla senkin suhteen aivan eri tilanteessa kuin mitä ollaan.